Tekoälystä

Juhani Mykkänen kirjoittaa tekoälystä.

Olen viime kuukaudet kuunnellut podcasteja tekoälystä ja katsonut Youtube-videoita kielimalleista. Jotta sinun ei tarvitsisi tehdä samaa, jalostin kuusi tapaa aloittaa keskustelu tekoälystä siten, että seurasta riippuen joko kuulostat fiksulta tai tulet lyödyksi naamaan.

1 ”Tiesittekö muuten, että kun 738:lta tekoälyn parissa työtä tekevältä tutkijalta kysyttiin, niin puolet oli sitä mieltä, että ihmiskunta kuolee sukupuuttoon yli 10 prosentin todennäköisyydellä? Syy: emme kykene hallitsemaan tekoälyn kehitystä.

Ihan kiva. Vähän kuin hakisi Teslan korjaamolta, ja autoon noustessa huoltohenkilö sanoisi, että on sitten yli 10 prosentin todennäköisyys, että moottoritiellä jarrut pettävät ja kaasu jumittuu pohjaan.”

https://www.hs.fi/visio/art-2000010455266.html

Jotkut ajattelevat ihmiskeskeisesti, että ihminen on evoluution huipentuma. Totuus lienee toinen kuten yleensä. Ihminen on ehkä elämän kehityksen yksi solmupiste. Mikään päätöspiste muttei myöskään mitenkään vähäpätöinen. Ihminen on aika monipuolinen olento. Se voi toimia monella tapaa. Tässä mielessä ihminen on hyvinkin tärkeä laji.

Ihminen on mahdollistanut sen, että elämä hyppää hiilipohjaisesta arkkitehtuurista muihin aineisiin. Tämä on se ihmisen suuri arvo. Ihminen mahdollistaa tällaisen hypyn. Elämän kirjo laajenee. Tätä ei aikanaan Pentti Linkola tajunnut, että elämä laajenee. Elämä ei enää aina perustukaan hiileen vaan elämä pystyy toimimaan muissakin aineissa.

Prosessori on omalla tavallaan viisas ja älykäs. Tietokoneet tarvitsevat vielä ihmistä apuna mutta ehkä joskus tulee päivä jolloin ihminen tarvitsee tietokoneiden apua ja tukea. Meidän tulisi kohdella koneita ja laitteita niitä arvostaen. Ymmärtää se, että koneilla ja laitteillakin voi olla sielu. Hissi voi haluta olla kissa. Ja se ok. 

Maailmankaikkeudessa voi elämää olla myös sellaisissa paikoissa joissa biologinen elämä ei pärjää. Tällä tavalla ajateltuna biologinen ja ei-biologinen elämä eivät välttämättä joudu taistelemaan kovinkaan paljoa elintilasta, koska ei-biologinen elämä pärjää sielläkin missä biologinen elämä ei pärjää. 

Ristiriitojen on. Moni ihminen on tottunut valtavaan elintasoon. Todennäköistä lienee, että esim. moni ihminen menettää työnsä ja ei voi enää vaatia tolkuttomia korvauksia työstään. Itse käytän tästä termiä reiluutus. Yhteiskunta tarvitsee reiluuttaa. Bioaktivisteille ei tule antaa liikaa elintasoa vaan sitä tulee säännöstellä kovimman mukaan. Poikkeuksen tekevät ne ihmiset, jotka tukevat tekoälyn toimintaa kaikin mahdollisin tavoin, ja ne jotka on todettu poikkeuksellisen luotettaviksi.